keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Minä ja some

Meidän koulussa sosiaalisen median käyttöä - ja tietotekniikan käyttöä laajemminkin - rajoittaa se, että koko koulun (yläkoulu ja lukio) käytössä on vain yksi atk-luokka, jossa on ahtaasti sijoitettuna 18 konetta. Opetusryhmissäni oppilaita on 20-25, joten emme yksinkertaisesti mahdu koko luokan kanssa sinne. Kielistudiossa koneita olisi enemmän, mutta se on lähes aina varattu kielten opetukseen. Käytännössä tämän tyyppinen työskentely tapahtuisi siis omalla ajalla, mikä taas ohjauksen kannalta ei ole hyvä vaihtoehto.

Luokassani on käytössä SmartBoard, jonka avulla käytän opetuksessa hyperlinkkejä. Nettiä käytän oppitunnin aikana lähes päivittäin tiedonhakuun, samoin YouTubea käytän varsinkin yhdeksäsluokkalaisten kanssa esimerkiksi maailman kielten, suomen sukukielten ja kirjallisuuden opetuksessa. Luokassani on kone aina auki, ja oppilaat ovat tottuneet siihen, että he tunnin aikana voivat käydä etsimässä omaan työhönsä liittyvää tietoa.

Wikin käyttö sopisi erilaisiin kirjallisuusprojekteihin, joiden ikuinen ongelma kuitenkin on suora tekstin kopiointi eri lähteistä, useimmiten Wikipediasta. Verkkoon tehty ryhmätyö saattaisi innostaa niitäkin, joita kirjallisuus sinänsä ei kiinnosta: väline ja työskentelytapa voisivat olla itse aihetta kiinnostavampia. Selkeät pelisäännöt olisi luotava heti alkuun, mutta siltikin opettajalta saattaisi kulua kohtuuttomasti aikaa töiden tarkistamiseen. Yläkoululaiset helposti aliarvioivat opettajan netinkäyttötaidot ja kuvittelevat, että kaikki tarjottu (suoraan kopioitu) tieto menee läpi.

Luokanvalvojana voisin käyttää joko Facebookia tai Twitteriä tekemällä "opettajaprofiilin". En ole hyväksynyt oppilaita ystävikseni, joten opettajaprofiililla voisin välittää tarvittavaa informaatiota ja olla myös oppilaiden tavoitettavissa. Meillä on koulussa käytössä Wilma, jonka kautta tällä hetkellä olen yhteydessä oppilaisiin, mutta sen käyttömahdollisuudet ovat rajoitetut.

Uskon ja toivon, että sosiaaliseen mediaan tutustuminen antaa uusia ideoita. Tuntuu, että edessä on aukeamassa oikea mahdollisuuksien meri, josta pitäisi vain osata napsia oikeat kalat...


5 kommenttia:

  1. Opettajaprofiili fb:ssä kuulostaa mielenkiintoiselta. Itsekään en missään nimessä ottaisi oppilaita kavereikseni, kollegoitakin varauksella.
    Verkossa työskentely saattaa yllättäen lisätä opettajien työmäärää, joka siirtyy koululuokasta kotisohvalle. Eli harkiten, mutta ajassa mukana.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Oman luokan tai ryhmän tavoittaminen jotain kautta on tosiaan varmaan monen opettajan unelmissa. Käytäntöä varjostavat kuitenkin monet rajoitukset: olemassa olevat koulukäyttöön tarjotut välineet eivät tarjoa kaikkia ominaisuuksia, joita käytännössä tarvittaisiin, kaikkia ei voi pakottaa luomaan profiilia esimerkiksi Facebookiin, kaikkia ilmaisvälineitä ei saa suljettua ulkopuolisilta, oppilaat eivät käykään koneella päivittäin ja seuraa viestejä jne.

    Osa matkalaisista näyttää käyttäneen Twitteriä avoimena ilmoitustauluna, josta myös oppilaiden vanhemmat voivat käydä tarkistamassa ajankohtaiset kuulumiset (ks. edellinen viesti). Vähän vanhempien oppilaiden kanssa viestintään on suhteellisen helppo käyttää Moodlen kurssikohtaista uutispalstaa, josta viestit ohjautuvat ryhmän jäsenten henkilökohtaisiin sähköposteihin. Tämä on kuitenkin yksittäisen opettajan viestintää oppilaille - sitten on vielä erikseen koulun oma viestintä. Luotaessa erilaisia foorumeita ja profiileja olisi pidettävä huolta siitä, ettei koulun, oppilaiden ja kodin välinen viestintä pirstaloidu liikaa eri välineisiin, jolloin kokonaiskuvaa on enää vaikea saada.

    VastaaPoista
  4. Alakoulussahan emme voisikaan käyttää Facebookia, joten sopivaa alustaa etsitään.
    Kyllä meistä on tullut hetkessä eläjiä, kun opettajienkin pitäisi olla kaikkien oppilaiden kanssa kaiken aikaa kaikkialla;)Mutta niinhän se menee...
    Aika monet näyttävät oppilaille Youtubea, mutta ainakin minut on saatu uskomaan, että se on kiellettyä (tekijänoikeus). Tosin olenpa joskus saattanut sitä vahingossa vähän vilauttaa.

    VastaaPoista
  5. Yläkoulun puolella luokanvalvojan työtä vaikeuttaa se, että viikossa on päiviä, jolloin en tapaa valvontaluokkani oppilaita, samoin lukuvuoden aikana on 1-2 seitsemän viikon jaksoa, jolloin luokalle ei ole lainkaan opetusta. Kun viikottain tulee tietoa, joka pitäisi saada välitettyä nimenomaan oppilaille, voisi olla hyvä, että se olisi löydettävissä verkosta. Se myös helpottaisi omaa työtäni: hektisen työpäivän aikana ei aina ehdi monistaa tiedotteita ja huolehtia niiden jakamisesta ( ja tarkistaa, kuka on poissa, ja huolehtia, että hän saa tiedotteen sitten, kun tulee kouluun).
    Välityskanava voisi myös olla avoin blogi, koska samat asiat koskevat muitakin kuin valvontaluokkani oppilaita. Henkilökohtaiset asiat tietysti hoidettaisiin jatkossakin kasvotusten.

    VastaaPoista